|
Hannu Mäkelä: Vauvaunia (Tammi, 2008)
Vauvaunia
Kirjan alkua
1. Vauva laulaa
Vauva on pieni ja vauva on hento. Joskus se itkee ja joskus nukkuu ja joskus se on niin ihmeen eläväinen. Silloin varsinkin isä ja äiti huudahtelevat vuoronperään: - Voi miten Vaavi on suloinen. Sillä kun vauva on hyvillä mielin hereillä, se katsoo ja yrittää kääntää päätä ja kädet heiluvat villisti ja suu käy. Ja samalla vauva kertoo kaikille mitä ajattelee: “Aa-a. Ät-tä-ää-tä-hee.” Mikä tarkoittaa: - Anna maitoa, äiti, ja helli! Tai sitten vauva laulahtaa näin: “La-la-lol-la-kiku-ki-kiii.” - Laula äiti se laulu, jossa kulkee kiihkeä kissa Kii! Tai sitten näin: “Ul-puu-suk-ko-ko.” - Ulkona loikkii sammakko, anna minulle suukko!
Ja äiti kuuntelee ja ymmärtää eikä ymmärrä. Ja ymmärtää kuitenkin. Sillä äiti rakastaa vauvaa. Myös isä rakastaa vauvaa, vaikkei käsitä sen puheesta mitään. Mutta ei sillä väliä. Kyllä isäkin oppii, kun vielä vähän kasvaa.
2. Kiireinen päivä
Aina ei kaikki ole iloa ja onnea. Joskus on muutakin, joskus vauva herää siihen että hälistään, että asiat eivät ole aivan paikallaan. Silloin on kiireinen päivä, silloin pilvetkin lentävät kilpaa ajan kanssa, kun pohjoisen tuuli on tuonut syksyn lähemmäs. Silloin on itku. Ja niin kuin aikuiset, niin vauvakin on ruvennut taas kaipaamaan kesää. Vaikka kesä ei vielä olekaan minnekään kadonnut, vaan kukkii ja levittäytyy yhä hilpeänä ja vihreänä kaikkialla ympärillä. - Kaipuu vain on sellaista, se on kesälapsen kohtalo.
Ja kun äiti on syöttänyt vauvan ja vauva röyhtäissyt ja saanut ruuat ja juomat vajumaan ja lasehtimaan, on tullut unen aika. Äiti keinuttaa vauvaa ja silittää ja laskee rakkaan Vaavinsa vuoteelle ja heilauttaa katosta riippuvaa sinistä palloa, mutta hyvin hiljaa. Sillä nyt on kiireen määrä kaikota. Niin sinisen pallon kultainen säde ehtii myös kulkea vauvan otsan yli rauhassa, edestakaisin edestakaisin. Ja pian vauva sulkeekin silmänsä ja nukahtaa.
3. Vauvan uni
Vauvan uni on kuuliainen luonteeltaan. Se ottaa vauvan heti syliinsä ja nousee tuulen lailla kohti taivasta. - Minne tänään mennään, uni kysyy ja vauva avaa silmänsä, hymyilee, taputtaa käsiään ja vastaa: - Kauas, lämpimään... Eikä uni aikaile. Kohta ollaan jo taivaalla ja matkataan tuulen nopeudella etelään toisten unipilvien kanssa.
Uni on matkalla kauan ja vauva hieman jo pitkästyy, mutta sitten uni alkaa vihurina laskeutua alemmas. Ja äkkiä tuuli tyyntyy. Vauva avaa silmänsä ja näkee mihin on tultu. Se makaa hienolla hiekalla ja sen edessä on meri ja sivuilla rantaa, joka jatkuu pitkälle kumpaankin suuntaan. Aava meri kohisee hiljaa, maininki toisensa jälkeen kaatuu rantaan. Aalto ohenee ja kohoaa yhä lähemmäs vauvaa, mutta pysähtyy viimein ja vetäytyy sitten taas hitaasti ja sihisten takaisin mereen. Ja siitä sihinästä vauva äkkiä muistaa, että on ollut täällä ennenkin. Tuuli on osannut tuoda vauvan suoraan perille.
4. Vauva lausuu runon
“Non-nin-naa-pe-p-ve-ei-i-haa”, vauva sanoo. Mikä merkitsee suunnilleen seuraavaa: - Aika liikkuu niin kuin vesi, saavuin tänne haaveineni. Ja vauva lisää vielä hellästi: “Li-pe-pu-pe”. Se taas tarkoittaa: - Lintu pieni puuhun pesi. Niin on syntynyt vauvan ensimmäinen runo. Ja runo on myös totta, sillä taaempaa, rannan reunukselta, alkaa puitten sankka metsä. Missä metsä, siellä lintu. Missä lintu, siellä laulu. Ja missä laulu, siellä se ikuinen onni.
Toden totta. Miten vauvalla onkin hyvä olla. Taivas on puhdas ja iso ja taivaalla hehkuu aurinko. Keskipäivällä se on tosin polttavaa tulta, mutta paistaa nyt jo lempeämmin, matalalta. Ja siimes antaa suojaa. “ I-ii-nono-no, si-lo”, vauva sanoo hiljaa. Mikä merkitsee tätä: - Ilta on, uni on, unen syli suruton.
Niin. Kas tässä, puun lehvien alla, on vauvan kaikkein suloisinta levätä. Puitten katveessa se voi rauhassa nostaa päätään ja katsella kauas ulapalle. Nähdä, miten punertava aurinko vajoaa yhä suurempana yhä lähemmäs lumottua, hohtavaa merta. Kunnes aurinko siihen lopulta vajoaa.
5. Mitä vauva kuulee?
Maailma ympärillä muuttuu kaiken aikaa. Mutta tämä meri ei koskaan nouse, tämä ranta ei milloinkaan vajoa, nämä puut eivät ikinä kaadu! Sillä unen meren rannalla kaikki on aina juuri näin. Huolet kulkevat toisaalla, vauva taas täällä. Vaikka vauva ei aivan vielä omilla jaloilla kuljekaan...
Mitä kaikkea vauva silti voi rannalla tehdä? Vauva voi kuunnella, miten linnut laulavat. Sillä juuri vauva ymmärtää, mitä ne laulaessaan sanovat. “Li-pi-si-pi-sii-la-la-laa”, ne kuiskivat, hennosti ja hiljaa. Vauva laulaa niiden mukana mukana ja tietää, että lintujen laulu kertoo siivistä ja pisaroista ja untuvaisista poikasista. Ja ehkä myös laivoista, joita kaukana merellä kulkee?
Miten pieniä suuretkin laivat ovat, kun ne kulkevat kaukana maailman laidalla, kuin pieniä puukenkiä kellumassa ja keinumassa aalloilla. Mutta tämän vauva ajattelee itse. Rannan linnuille (paitsi ehkä lokeille) ovat kaikki kaukaiset laivat oikeastaan aika samantekeviä.
Kirja tilattavissa täältä
 |
Vauvaunia kansi - kuvitus Marika Maijala
|
Vauvaunia sivu 11 - kuvitus Marika Maijala
| |
|
| |
|
| Sivun päivitti admin, 06/28/2009 11:19 AM |
 |
|
|
